Lanzarote kääntää auringonlaskunsa länteen avomerelle, ja tuntijat keräilevät niitä kuin vuosikertoja. Viisi klassikkoa: El Golfo, tulirannikon draamaa illallinen mukaan liitettynä (card 82); Janubion suola-altaat, joissa altaat peilaavat taivasta vaaleanpunaisena ja kuparina — luultavasti saaren valokuvauksellisimmat viisi minuuttia; Famaran ranta, jossa märkä hiekka muuttuu laskuvedellä jyrkänteen ja taivaan peiliksi — ota mukaan laajakulma ja paljaat jalat; Mirador del Ríon hetki, kun La Graciosa muuttuu kullaksi (Guinate ruuhkattomaan versioon, card 80); ja Playa Blancan promenadi sivistyneeseen, jäätelö kädessä -painokseen Fuerteventura siluettina takana. Pelin säännöt: tarkista vuorovesi Famaraa varten, saavu kaikkialle 40 minuuttia etuajassa, jää jälkihehkuun — toiseen näytökseen — äläkä koskaan, koskaan luota siihen että pilvetön taivas olisi paras. Utu ja hajapilvet maalaavat paremmin.
Auringonlasku tällä saarella ei ole hetki, se on lajityyppi — ja kuten mikä tahansa lajityyppi, se palkitsee esiintymispaikkojen tuntemisen. Fysiikka auttaa: länteen avautuvia rannikoita joilla ei ole mitään sinun ja Amerikan välissä, ilmaa joka on yleensä puhdasta (ja kun *calima*-utu ajautuu paikalle, se muuttaa auringon hitaasti hehkuvaksi punaiseksi hiileksi — eri filmi, sekin katsomisen arvoinen), ja etualoja jotka vaihtelevat suola-altaista surffipeileihin.
El Golfo on pääesiintyjä. Kylä katsoo suoraan länteen nuorelta laavarannikolta; esiohjelma tulee kaupan päälle — Charco de los Clicosin vihreä laguuni puolikraatterissaan, Los Hervideroksen puhallusreiät kymmenen minuuttia etelään (niiden kortti hoitaa geologian) — ja pääohjelma näkyy parhaiten ravintolapöydästä tai kylän pohjoispuoliselta pikkuniemeltä. Aurinko vajoaa avoimeen Atlanttiin, musta ranta muuttuu violetiksi, ja keittiöt ajoittavat *viejan* sen mukaan (card 82). Varaa eturivi tai tule arkena.
Salinas de Janubio on valokuvaajien ääni. Toimivat suola-altaat (valkoisen kullan kortti kertoo niiden tarinan) muuttuvat hämärässä peilien ruudukoksi: jokainen allas ottaa taivaan värin omalla tavallaan — ruusu, kupari, elohopea — kun taas vuoret takana menevät purppuraan. Kuvaa pohjoisreunan tienvarsinäköalapaikoilta tai laskeudu kohti suolakaupan kulmaa matalampiin kuvakulmiin; kaksikymmentä minuuttia auringon laskun jälkeen altaat päihittävät usein itse taivaan. Yhdistä alapuolisen Playa Janubion mustaan kivikaareen, jos aallokko on lyömässä rumpusettiään.
Famara laskuvedellä on romantikkojen vastaus. Suuri ranta litistyy kilometriksi märkää peiliä; kävelijät kahdentuvat, jyrkänne nappaa viimeisen lämpimän valon, ja surffarit ratsastavat kotiin mustuvia viivoja pitkin. Tarkista vuorovesikortin aikataulu — peili on laskuveden ilmiö — ja ota jotain lämmintä mukaan: pohjoisrannikko huokaa viileää ilmaa heti kun aurinko lopettaa. Paljain jaloin on pakollista, ainakin hengessä.
Pohjoiset parvekkeet pelaavat korkeuskortin: Mirador del Ríolta tai sen ilmaiselta serkulta Guinatelta (card 80) katsot miten valo jättää koko Chinijon saariston — La Graciosan tulivuoret heittävät varjoja salmen yli, Alegranzan majakka herää (card 74), ja jyrkänne selkäsi takana menee ruusuun. Kesä vie auringon kauas luoteeseen, ihanteellisesti täältä ylhäältä katsottuna; talvi siirtää esityksen etelään, ja silloin vuoron ottavat Playa Blancan promenadi ja Papagayon niemet (card 79) — aurinko laskee merelle Montaña Rojan puolelle Fuerteventuran kelluessa siluettina, ja jäätelölogistiikka on lyömätön.
Talon säännöt kaikkiin saleihin: saavu 40 minuuttia etuajassa — lämmittelyvalo on puolet konsertista; jää 20 minuutiksi jälkeenpäin — jälkihehku päihittää auringonlaskun säännöllisesti, ja kun yleisö pakenee, saat sen itsellesi; muutama pilvi on ystäväsi, maidonvalkoinen *calima*-taivas on ehkä, ja täysin kirkas taivas on paradoksaalisesti pakan tylsin kortti. Saari antaa noin 365 esitystä vuodessa eikä ole toistanut ainuttakaan. Keräile vastuullisesti.