Lanzarote on sitä, mitä syntyy, kun luonnolle annetaan tulta, tuulta ja aikaa — eikä juuri mitään muuta. Saari, jolla sataa tuskin lainkaan eikä ole yhtäkään pysyvää jokea, on tehnyt niukkuudesta suurimman näytöksensä. Vuonna 1993 UNESCO julisti koko saaren biosfäärialueeksi ja tunnusti siten jotakin, minkä vierailija aistii jo muutamassa minuutissa: täällä ihmiset oppivat elämään maan kanssa, eivät sitä vastaan.
Saaren väripaletti on ainutlaatuinen koko Euroopassa. Noin kolmesataa tulivuorenkeilaa kohoaa mustan ja kuparinhohtoisen tuhkan tasangoilta. Pohjoisessa Famaran jyrkänteet syöksyvät kohti valtamerta lähes kuudensadan metrin korkeudesta pasaatituulten tuoman usvan verhoamina — usva ruokkii pikkuruisia kasveja, joita ei kasva missään muualla maailmassa. Etelässä Janubion suola-altaat levittäytyvät hohtavan valkoisina ruutuina, ja suolaa korjataan yhä käsin, kuten on tehty sukupolvien ajan.
Ehkä koskettavin maisema on La Geria, saaren viinitarhaseutu. Kun 1730-luvun suuret purkaukset hautasivat osan Lanzaroten parhaista viljelysmaista, viljelijät kieltäytyivät lähtemästä. He kaivoivat vulkaaniseen soraan tuhansia suppilomaisia kuoppia, istuttivat jokaisen pohjalle yhden ainoan viiniköynnöksen ja suojasivat sen matalalla, puolikaaren muotoisella kivimuurilla. Tuloksena on yksi maailman omalaatuisimmista viljelymaisemista — ja valkoinen Malvasía-viini, joka maistuu itse tulivuorelta.
Täällä luonto palkitsee kiireettömän katseen. Pohjoisessa Harían laakso suojaa tuhansia kanarianpalmuja — vihreä yllätys tuhkan saarella. El Golfossa puoliksi mereen vajonnut tulivuorenkraatteri kätkee sisäänsä laguunin, jonka vihreys tuntuu lähes epätodelliselta ja jonka erottaa sinisestä Atlantista mustan hiekan ranta. Ja kun yö laskeutuu, Lanzaroten kirkas, kuiva ja valosaasteelta suojeltu taivas täyttyy useammista tähdistä kuin useimmat vierailijat ovat koskaan nähneet.
Saaren suurin opetus on pidättyvyys. Rakennukset pysyvät matalina ja valkoisina. Tiet kaartavat tulivuorten ympäri, eivät niiden läpi. Kokonaiset rannikonpätkät saavat pysyä villeinä. Lanzarote todistaa, että pieni saari voi kunnioittavasti kohdeltuna tuntua suunnattomalta.