Lennä Lanzaroten yli, ja huomaat jotakin, mitä tuskin mikään muu lomasaari voi tarjota: harmonian. Matalien, hohtavan valkoisten talojen kylät ovat sirottuneet kuin nopat mustille laavatasangoille. Yksikään tornihotelli ei riko horisonttia, eikä teiden varsilla ole mainostauluja. Tämä ei ole sattumaa — se on yksi saaren historian suurista yhteisistä päätöksistä.
Perinteiset lanzarotelaistalot syntyivät maasta itsestään. Paksut laavakiviseinät pitävät sisätilat viileinä kesällä ja leutoina talvella. Tasakatot suunniteltiin keräämään jokainen kallisarvoinen sadepisara maanalaisiin vesisäiliöihin, joita kutsutaan nimellä aljibes. Kalkkimaali heijastaa Atlantin voimakasta aurinkoa. Ja puuosat — ovet, ikkunaluukut, parvekkeet — noudattavat hiljaisen kaunista koodia: vihreää sisämaan maanviljelyskylissä, sinistä rannikon kalastajakaupungeissa.
Vanha pääkaupunki Teguise on paras paikka lukea tätä historiaa katu kadulta. Se perustettiin 1400-luvun alussa ja on Kanariansaarten vanhimpia kaupunkeja: mukulakivikujia, aatelistaloja, hiljaisia sisäpihoja ja luostareita, jotka muistavat kauppiaiden ja merirosvohyökkäysten ajan. Yaizan ja Harían kaltaiset kylät jatkavat samaa perinnettä: yksinkertaisia muotoja, valkoista kalkkia, palmuja ja hiljaisuutta.
Kun massaturismi 1900-luvulla uhkasi peittää rannikon betonilla, taiteilija César Manrique ja saaren viranomaiset taistelivat toisenlaisen tien puolesta. Rakennukset pidettiin matalina. Perinteiset värit ja muodot suojeltiin. Sähkölinjat kaivettiin maan alle ja mainostaulut kiellettiin. Lanzarote päätti näyttää omalta itseltään — ja tuo valinta on nykyään saaren arvokkain aarre.
Tuloksena on saari, jonka arkkitehtuuri ei koskaan kilpaile maiseman kanssa vaan kehystää sen. Valkoinen muuri mustaa tuhkaa vasten. Vihreä ovi tulivuoritaivaan alla. Kuljitpa sitten Teguisen sunnuntaihiljaisuudessa, Arrecifen kalastajakortteleissa tai La Gerian viiniköynnösten keskelle kadonneessa kylässä, kävelet elävässä museossa — jossa yhä asutaan, yhä tehdään työtä ja joka on yhä uskollinen sille saarelle, joka sen rakensi.