Tammikuu: 21 astetta. Elokuu: 28. Lanzaroten tilasto näyttää matkailutoimiston keksimältä, mutta se on puhdasta maantiedettä. Saari kelluu keskellä Kanarian virtaa — viileää valtamerijokea joka laskeutuu pohjoisesta — ja pasaatituulten (alisios) alla, jotka tuulettavat lakkaamatta. Tuloksena on yksi maapallon leudoimmista ja vakaimmista ilmastoista: noin kolmetuhatta aurinkotuntia vuodessa, sadetta vain muutamana päivänä, meri joka ei koskaan laske alle 18 asteen eikä talvea joka ansaitsisi nimensä. Täällä ei kysytä "millainen sää tulee?" vaan "kuinka paljon aurinkoa haluat tänään?". Yksi vakava varoitus: se aurinko, tuulenvireen peittäessä jäljet, polttaa toden teolla. Aina voidetta — paikallisen ystävän sana.
Lanzaroten ilmasto on kolmen vallin kautta kulkevan maantieteellisen karambolin tulos, ja sen ymmärtäminen tekee matkasta kiinnostavamman — ja laukun pakkaamisesta helpompaa.
Ensimmäinen valli: leveysaste. Saari on Saharan korkeudella; puhtaassa teoriassa sen pitäisi olla uuni. Toinen valli: valtameri joka pelastaa sen. Kanariansaaret kelluvat keskellä Kanarian virtaa, Pohjois-Atlantin suuren kiertokulun haaraa, joka tuo lauhkean viileää vettä korkeammilta leveysasteilta. Tuo valtamerijoki ympäröi saaren merellä, jonka lämpötila vaihtelee vain talven 18 asteen ja loppukesän 23 asteen välillä — ja niin vakaa meri on jättimäinen termostaatti: se viilentää ilmaa elokuussa, lauhduttaa sitä tammikuussa ja riistää ilmastolta kaiken houkutuksen ääripäihin. Kolmas valli: pasaatituulet (alisios), pysyvä koillistuuletus, joka selitetään yksityiskohtaisesti omassa kortissaan ja joka viimeistelee työn.
Tuloksena on ilmasto, jonka meteorologit mainitsevat maailman leudoimpien joukossa. Päivän ylimmät lämpötilat liikkuvat lähes ympäri vuoden 21 ja 29 asteen välillä; yöt 14 ja 21 asteen välillä. Kylmää vuodenaikaa ei ole — lanzarotelainen "talvi" on kevät viileine öineen — ja kunnon helleaallot ovat lyhyitä vierailuja, melkein aina caliman (Saharan pölyusva) kera. Entä sade? Huhupuhe: runsaat sata millimetriä vuodessa, keskittyneenä kourallisiin päiviin joulukuun ja helmikuun välillä, usein lyhyinä kuuroina sateenkaari mukaan lukien. Ja aurinko: noin kolmetuhatta tuntia vuodessa, Euroopan palkintokorokkeella. Siksi täällä "voi" ympäri vuoden: ranta jouluna, vaellus elokuussa (aikaisin ja vettä mukana), pyöräily minä kuukautena tahansa.
Nyt se pieni präntti, jota paikallinen ystävä ei koskaan jätä pois. Yksi: tämän leveysasteen aurinko on todella voimakas, ja tuulenvire on valehtelija — et tunne kuumuutta, mutta UV-indeksi on korkea suurimman osan vuodesta, myös pilvisellä säällä. Voide, lippalakki ja lasit eivät ole esitteen neuvoja: ne ovat varusteita. Kaksi: se tuulenvire joka viilentää rannan keskipäivällä voi vaatia ohuen takin illan tullen, etenkin talvella — salaisuus on pukeutua kerroksittain kuin kesäinen sipuli. Kolme: meri on puhdas ja lauhkea, mutta se on avointa Atlanttia — kunnioita lippuja ja virtauksia, erityisesti pohjois- ja länsirannikolla.
Kun nuo kolme sääntöä on opittu, ajattelet jo kuin saarelainen: täällä ilmasto ei ole keskustelunaihe — se on luotettava kumppani. Sellainen joka ei petä yhtenäkään päivänä vuodessa.