”Rannan” ja ”uima-altaan” välissä saari pitää kolmatta kategoriaa jota esitteet aliarvioivat: *charcot*, laavaan syntyneet luonnolliset meriuima-altaat jotka jokainen vuorovesi täyttää uudelleen. Ystävällisimmät ovat Punta Mujeresissa, kalkkivalkoisessa kalastajakylässä joka on käytännössä rakennettu altaidensa ympärille: tikkaita, pikkulaitureita, mummoja uimassa päivämatkojaan yhdeksältä tasan. Villeimmät ovat Los Charcones, Montaña Bermejan alla lähellä Playa Blancaa — ketju mahdottoman turkooseja altaita veistettyinä tummiin laavakallioihin, upeita ja aallokolla aidosti vaarallisia. *Charcon* säännöt ovat yleismaailmalliset: mene laskuvedellä tai puolivuoroveden aikaan, vain tyynellä merellä, älä koskaan käännä selkääsi valtamerelle, ja katso missä paikalliset uivat. Hallitse aikataulu (vuorovesikortti) niin avaat kymmenkunta saaren parhaista uinneista — useimmat ilman hiekkaa ja ilman ruuhkaa.
Laavarannikko näyttää uimarille vihamieliseltä kunnes opit lukemaan sitä: kaikkialle missä virrat kohtasivat valtameren, jäi taskuja, kaaria ja altaita, jotka vuorovedet täyttävät kahdesti päivässä puhtaalla, uusiutuvalla merivedellä. Saarelaiset ovat käyttäneet näitä *charcoja* kaupunginosansa uima-altaina aina — osaa on paranneltu tikkailla ja kaiteella, osa on jätetty täsmälleen sellaisiksi kuin tulivuori ne valoi. Ne ovat paikallisin vesikokemus jonka saari tarjoaa: ei pääsymaksua, ei musiikkia, runsaasti kirjoittamattomia sääntöjä.
Punta Mujeres on kesytetyn *charcon* pääkaupunki. Arrietan pohjoispuolinen kylä pujottaa talonsa matalalle laavarannalle jota altaat kirjovat — suurin keskustan kohdalla portaineen ja tikkaineen, pienemmät talojen väliin sujautettuina kuin yksityiset kylpyammeet jotka sattuvat kuulumaan kaikille. Näkymä on koko juju: lapset hyppimässä nousuvedellä, aamu-uimarien kerho vakiotuntinaan, naapurit kastelemassa pelargonioitaan pulahdusten välissä. Vesi on lasinkirkasta, jokaisen vuoroveden uudistamaa, ja pikkukaloja on tarpeeksi oikeuttamaan maskin. Etiketti: tämä on elävä kylä, ei nähtävyys — pysäköi kunnolla, pidä äänesi matalana, osta lounaasi paikan päältä (kala otetaan täällä tosissaan). Lähellä Punta de la Vieja ja Arrietan ympäristön altaat laajentavat kokoelmaa.
Los Charcones on kirjon toinen pää: villi, valvomaton ja oikeana päivänä saaren kaunein uintipaikka. Playa Blancan niemimaan karulla länsipuolella, jonne päästään pölyistä kärrytietä ja pienen kiipeilyn verran, valtameri on kaivertanut matalille tummille kallioille altaiden sarjan — turkooseja kulhoja joita kanavat yhdistävät, tarpeeksi syviä kunnon uintiin, kehystettyinä kuin infinity-altaat Atlantin räjähtäessä aivan reunan takana. Juuri se kehys on varoitus: tämä rannikko ottaa vastaan lännen täyden aallokon, ja yllättävät aaltosarjat huuhtovat reunojen yli voimalla. Protokolla on ehdoton — vain tyynen meren päivinä, laskuvedellä tai puolivuoroveden aikaan, ei koskaan yksin, ei koskaan ulkoreunoilla, ja jos roiskeet ylittävät altaita, kyseessä on valokuvapysähdys, ei uinti. Ihmisiä on jouduttu pelastamaan täältä juuri tämän kappaleen sivuuttamisen takia.
Kunniamaininnat kokoelmaasi: Charco del Palon altaat naturistirannikolla (uima-asu vapaaehtoinen — kylä on yksi Euroopan vanhimmista naturistiyhteisöistä, mainittuna asiallisesti, kuten saari sen mainitsee); Caletón Blancon rauhallisemmat laguunit (card 76); ja Punta Mujeresin serkut jokaisessa kalastajakylässä Arrecifen pohjoispuolella. Yleinen teoria on aina sama ja aina toistamisen arvoinen: vuorovesi on aikataulu, paikalliset ovat rantavalvojien ammattiliitto, ja *charco* joka on tyhjä kultaisella hetkellä ei yleensä ole löytämätön — se on aallokon takia kiinni, ja kyläläiset tietävät sen kaikki. Ui siellä missä mummot uivat. Heidän turvallisuustilastonsa on täydellinen.