Famaran jyrkänne on saaren korkein muuri — ja samalla sen salainen kasvitieteellinen puutarha. Sen pystysuorilla kielekkeillä, joille vuohet eivät koskaan päässeet ja joille merituuli jättää joka yö kasteensa, selviytyy kasveja jotka eivät kasva missään muualla maapallolla: yli tusina yksinomaista lajia, nimillä jotka kuulostavat aarteelta — siempreviva de Famara (Famaran ikikukka), villamainen yesquera algodonera, bejeque de Lanzarote. Kasvitieteilijät ympäri Eurooppaa vaeltavat tälle riscolle (kalliojyrkänne) kuin museoon, jossa jokaisesta teoksesta on vain yksi kappale. Näköalapaikalta sinäkin pystyt siihen: tuo 600 metriä mereen putoava seinämä on yksi Kanariansaarten parhaiten säilyneistä luonnonjalokivistä.
Jokainen ikivanha vuoristomassiivi kätkee salaisuuksia, ja Famaran — saaren pohjoisosan vanhin osa — kätkee niistä parhaat. Sen suuri jyrkänne kohoaa lähes 600 metriä valtameren yläpuolelle, kasvot La Graciosaa kohti, ja toimii kuin kosteudentuotantokone: pasaatituulet (alisios) törmäävät seinämään, merellinen ilma nousee ylös ja tiivistyy, ja riscon kielekkeet saavat näkymättömän kastelun sumusta ja kasteesta, jollaista muu saari ei koskaan näe. Lisää siihen vuosisatojen saavuttamattomuus — ei vuohia, ei auroja, ei teitä — ja käsissäsi on täydellisen kasviturvapaikan resepti.
Lopputulos on poikkeuksellinen: tähän nurkkaan on tiivistynyt Lanzaroten suurin kasvilajisto, satoja lajeja, ja niiden joukossa yli tusina yksinomaista — kasveja, joiden koko maailmanpopulaatio elää tällä jyrkänteellä ja sen ympäristössä. Siempreviva de Famara avaa malvanväriset paperikukkansa kuilun yllä. Yesquera algodonera, kääriytyneenä valkoiseen villaan joka suojaa sitä auringolta ja janolta, näyttää lumen peittämältä keskellä elokuuta. Bejeque de Lanzarote (kotoperäinen mehikasvi) levittää mehevät ruusukkeensa halkeamiin, ja cañaheja de Lanzarote (jättiputkilo) nostaa keväällä yli metrin korkuiset keltaiset varpunsa.
Miksi tällä on niin suuri merkitys? Koska jokainen noista lajeista on toistumaton evoluution koe. Vuosituhansia muurillaan eristyksissä ne sopeutuivat millimetri millimetriltä juuri tähän jyrkänteeseen, sen omaan sumuun, sen omaan tuuleen. Jos ne katoavat täältä, ne katoavat maailmankaikkeudesta. Siksi iso osa riscosta on suojeltu ja siksi kasvitieteilijät kohtelevat sitä kuin aarrekammiota: tänne tullaan katsomaan, ei poimimaan.
Hyvä uutinen on se, että katsominen on helppoa ja ilmaista. Famaran kylästä käsin koko muuri syttyy auringonlaskussa okran ja kullan värein. Ylhäältä pohjoisen näköalapaikat — kuuluisa Mirador del Río mukaan lukien — ripustavat sinut kirjaimellisesti pystysuoran puutarhan päälle. Ja riscon yläosan merkityt polut antavat kurkistaa tähän maailmaan siihen astumatta.
On saaria, jotka ylpeilevät sademetsillä. Lanzarote ylpeilee jollain harvinaisemmalla: riippuvalla puutarhalla Atlantin yllä, jossa jokainen kukka on selviytyjä omalla nimellään.