Sammuta ajovalot kuuttomana yönä saaren sisäosissa ja katso ylös: Linnunrata, kaarena tulivuorten yllä, niin kirkkaana että se luo tunnelman. Lanzaroten harva asutus, kuiva ilma ja sijainti keskellä Atlanttia tekevät siitä aidosti erinomaisen tähtienkatselusaaren — koko alue on suojeltua geopuistoa, ja pimeitä käytäviä on kahdenkymmenen minuutin päässä mistä tahansa hotellista. Harrastajan kierros: La Gerian viinialueen tienvarsilevikkeet (musta maisema, nolla katuvaloa), Femésin korkeudet ja Ajachesin hartiat etelässä, Ermita de las Nievesin lähitasanko pohjoisessa, ja El Jablen tasangot horisontista horisonttiin ulottuvaa taivasta varten. Tarkista kuun vaihe (uudenkuun kahden viikon jakso voittaa), anna silmillesi kaksikymmentä kärsivällistä minuuttia, ja elokuussa käy selällesi katsomaan Perseidejä tulivuorten yllä. Tulivuoret tähtien valossa: saaren hiljaisin supervoima.
Kanaria on yksi maailman tähtitieteen pääkaupungeista — jättiläisteleskoopit asuvat La Palman ja Teneriffan korkeilla huipuilla — mutta paljain silmin katsojalle Lanzarotella on omat valttinsa: tuskin lainkaan teollisuutta, vaatimattomia rannikkoon painautuneita kaupunkeja, luunkuiva ilmakehä joka ohittaa utuvaiheen, ja suuria keski- ja eteläosien tyhjiöitä joissa yö on kunnolla musta. Sama tyhjyys joka ruokki astronauttikortin toisen planeetan harjoituksia tekee saaresta pimeän tultua planetaarion laavaistuimilla.
Tekniikka on yhdeksän kymmenesosaa tuloksesta. Sääntö yksi: pakene rannikon hehkua — lomakohteet nostavat valokupoleja, mutta viisitoista minuuttia sisämaahan päin taivas syttyy. Sääntö kaksi: kuu on kaikista lampuista suurin — suunnittele uudenkuun molemmin puolin oleville viikoille tai tähtää kuunnousua edeltäviin tunteihin (mikä tahansa sääsovellus luettelee ne). Sääntö kolme: pimeään sopeutuminen on aitoa biologiaa — kaksikymmentä minuuttia ilman valkoista valoa kaksinkertaistaa näkemäsi, joten tapa puhelin (tai kääri se punavalotilaan) ja anna taivaan kehittyä kuin valokuvan. Sääntö neljä: pasaatipilvi joka toisinaan reunustaa pohjoista häiritsee harvoin keski- ja eteläosien tasankoja — jos Haría on pilvessä, La Geria on yleensä avoinna.
Esiintymispaikat, kentällä testattuina. La Geria yöllä on tuntijan oletusvalinta: aja turvallisesti sivuun viinitieltä, nojaa *zoco*-muuriin ja ota Linnunrata mustien suppiloiden yllä, *malvasía*-lasin siluetti pyynnöstä saatavilla (sovi kuljettaja sen mukaan). Femésin satula ja Ajachesin hartioille nousevat tiet (card 86) lisäävät korkeutta ja eteläisiä horisontteja — parhaita kesällä nousevaa galaksin keskustaa varten. Pohjoinen tasanko Ermita de las Nievesin vieressä (card 83) vaihtaa hieman tuulta katsomogeometriaan — tähtiä jyrkänteen tyhjyyden yllä, Chinijon majakka sykkimässä alhaalla (card 74). Ja *jable*-tasangot antavat litteimmän 360º:n taivaan meteoriöitä varten. Timanfayan omat tiet ovat yöllä suljettuja — kunnioita sitä; sen siluetti La Gerian laidalta on saman draaman laillinen versio.
Kalenterin lahjat: Perseidit (noin 10.-13. elokuuta, lämpimiä öitä, vuoden yleisömenestys — saaren pimeät kolkat täyttyvät huopaseurueista) ja Geminidit (joulukuun puoliväli, kylmempiä, usein parempia); talven Orion leimuamassa tulivuorten yllä; ja ympäri vuoden, näiltä leveysasteilta, eteläisiä vieraita joita pohjoiseurooppalaiset harvoin tapaavat — Canopus talvella merenhorisonttia hipoen on harrastajan rasti ruutuun. Ota mukaan kerroksia (sisämaan yöt ovat kymmenen astetta rantaa viileämpiä), jotain alle, punainen valo ja haluamasi ilmainen tähtikarttasovellus — vaikka analoginen menetelmä, kuten saarelainen sinulle kertoo, toimii mainiosti: pysäköi, pimeys, kärsivällisyys, hämmästys. Tulivuoret tekivät tämän saaren kerran yöllä. On vain reilua katsoa taivasta josta ne tulivat.